Morgenstund hat Gold im Mund

Heräsin normaaliin tapaan ennen kellonsoittoa. Aamurutiini on avata verhot, jotta päivän säätä pääsee vertaamaan sääennusteeseen. Taivaalla oli pilviä, kuten ennuste sanoikin, mutta kaikki vähänkin korkeammat vuorenhuiput olivat kauniisti lumen peitossa! Pilvien takia kunnon kuvaa oli vaikea saada, mutta tässä maisemaa etelään:

Päivän suunnitelmana oli kävellä Labaunalmin (1977 m) kautta Schmalzkopfille (2724 m). Sen verran viileä aamu oli, että jouduin vetämään hanskat käteen heti kotiovella.

Valitsin ensin laitumen poikki ja sitten puron viertä Nauderer Panorama-Höhenwegille kulkevan reitin.















Reitillä oli paljon lehmiä ja ne tuijottivat aamuvarhaisella rinnettä ylös kiipeävää vaeltajaa ihmeissään, kuten tämäkin yksilö, joka käänsi päätään sitä mukaa kun kiipesin sen ohitse:

Opaskivi risteyksessä:

Arvatkaapa kumpi väisti, kaupunkilaisvaeltaja vai alppikanttura?

Panorama-Höhenweg on kaikkiaan 14 kilometriä pitkä, mutta kuljin tänään siitä vain pienen osan. Reitti kulkee n. 2000-2200 metrissä rinteen suuntaisesti.

Luonto on yhtä kaunista kuin vuorilla aina, mutta täytyy sanoa, että ihmisen kädenjälki kyllä pilasi osan maisemasta:

Saavuin Labaunalmille juuri sopivasti lounasaikaan. Takana näkyy kohteeni Schmalzkopf:

Lounaaksi nautin perinteistä pientä tirolilaista välipalaa. Annokseen olisi kuulunut Obstler, mutta koska en juo snapseja muutenkaan ja varsinkaan kesken urheilusuorituksen, tilasin annoksen ilman sitä ja sain vastapainoksi hieman lisää makkaraa ja juustoa:

Labaunalmilta oli vielä 750 nousumetriä Schmalzkopfille. Tuntui, että eilinen pitkä vaellus olisi hieman painanut jaloissa, mutta jälkikäteen kello osoitti nousun sujuneen jokseenkin normaalivauhtia. Kauniit maisemat ja kaunis sää tietenkin keventävät kenkää kummasti:

Huipulla oli muitakin, joten sain pitkästä aikaa poseerata itsekin. Tukka ei oo hyvin, mutta se ei haittaa kun kaikki muu oli hyvin:

Huipulta oli upeat näkymät joka suuntaan. Serfaus, jossa olimme laskettelemassa maaliskuussa 2009, näkyi ylängöllä suurin piirtein keskellä kuvaa.

Huipun valloittaja:

Onneksi niitä maisemia riitti vielä paluumatkallakin ihailtavaksi:

Alppiniittynäyte:

Sininen taivas ja vuoret sopii niiiiiiin hyvin yhteen:

Iltapäivän apfelstrudel-tauko oli Parditschin terassilla, edessä näkyvä vuori on Piz Lad, joka näkyy siis myös parvekkeeltani.

Tänään oli viimeinen päivä Naudersissa. Pieni kylä, mutta tykkäsin.

Kukkia pitää olla ikkunalla, oli ikkuna sitten minkä kokoinen tahansa:

Huomenna matka jatkuu Innsbruckiin, jonne saan Suvin seurakseni. Pystyykö tai ehtiikö Innsbruckista bloggaamaan jää nähtäväksi. Kotimaassa sitten viimeistään Innsbruckin parhaat palat.