Ulkoilua Hintertuxissa

Heräsin aamulla jälleen kerran ennen kellonsoittoa. Säätilan tarkistus parvekkeella osoitti ennusteen olleen oikeassa; pilvistä ja sadekuuroja.

Aamiaisella ei ole samaan aikaan porukkaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut, mutta nyt mennessäni aamiaiselle 7.15 koko pöytäni oli vallannut saksalainen pariskunta! Täällä on sellainen systeemi, että pöydissä on huoneiden numerot eli omassa pöydässä on syötävä. Olin kyllä huomannut, että huone nro 24 on aina katettu samaan pöytään, mutten tosiaankaan ole ketään aiemmin siellä nähnyt. Koko pöytä oli täynnä evästarpeita, joten oli pakko istua naapuripöytään kunhan olin ensin huomauttanut, että paikkani on heidän pöydässään. Saksalaiset häippäsivät eväineen ja aamiaisvastaava toivotteli hyvää kotimatkaa heille ja tuli sitten sanomaan, että mun pitäisi kyllä istua siinä omassa pöydässä. Loisteliaalla saksankielentaidollani sanoin, että eipä ollut tilaa eikä astioita. Niinpä hänkin sen huomasi, että saksalaiset olivat käyttäneet kaikki astiat ja toi uudet siihen pöytään missä olin hetken aikaa istunut. Selitys oli, että saksalaiset olivat aina olleet vasta mun jälkeen syömässä, joten eivät ehkä tajunneet että pöytä oli katettu kolmelle ja nyt kun lähtivät kotiin olivat ekaa kertaa aikaisin aamiaisella. Siis mitä, vetelevät sikeitä kun vuoret kutsuu patikoimaan mutta heräävät ajoissa kun kotiinlähdön aika koittaa? Ihme jengiä.

Päätin lähteä Hintertuxiin Tuxin laakson perukoille, tai oikeastaan kai laaksot alkavat sieltä vuorilta ja päättyvät sitten siihen laaksoon mihin yhtyvät. Kun pääsin perille satoi vettä eikä kertakaikkiaan huvittanut lähteä kävelemään alkuperäistä suunnitelmaa eli muutamaa tuntia ylämäkeen. Sadevaatteet hiostavat ja se on sitten melkein sama kastuuko vedestä vai omasta hiestä, kumpikaan ei ole mukavaa. Salomonin vaeellushousut sen sijaan ovat ihan mahtavat sateella. Olin kyllä huomannut, että ne ovat mukavat päällä märemmälläkin kelillä, mutta vasta kun yritin pestä kurat lahkeista huomasin, että nehän jotenkin jännästi hylkii vettä! Vähän mietityttää mitä niille sitten tapahtuu pesukoneessa, mutta sen näen ylihuomenna.

Kiipesin vähän matkaa ylöspäin ajatuksena kävellä laakson reunaa takaisin Mayrhofeniin päin, kun sää näytti tältä:

Kun sade sitten vähän myöhemmin lakkasi, päätin vaihtaa suuntaa sittenkin kohti Hintertuxin jäätikköä ja kävellä Sommerbergiin 2100 metriin kahville. Matkalla oli mm. puroja:

Ei ollut mutterissa after ski-bileitä tänään:

Iso itsepalveluravintola tuntui kesäaikaan hieman kolkolta. Ehkä se johtui siitä, että olin aluksi ainoa asiakas. Ulkona tuli taas vettä ja fiilis oli sellainen, ettei tehnyt mieli muutaman aurinkoisen päivän jälkeen kiusata itseään vesisateessa tarpomisella, joten Gletscherbussilla alas ja laaksosta Hintertuxin kautta pieni nousu lounaalle Bichalmille. Matkan varrelta aukeni näkymä kahvipaikkaan ja jäätikön alareunaan:





Bichalm sijaitsi pari sataa metriä laaksonpohjaa ylempänä 1695 metrissä:

Siellä sai kunnon Käsebrotin, jossa juusto on leikattu veitsellä eikä höylällä. Ja leipääkin oli kaksi isoa palaa, jäivät tosin kuvan ulkopuolelle:



Tänään ei ollut aamuvirkkujen eikä hätäisten päivä, sillä kolmesta eteenpäin on saanut nauttia auringonpaisteesta. Tosin aurinko painuu jo klo 18.30 aikoihin Penkenin taakse piiloon, mutta sinistä taivasta näkyy edelleen.