Päätöspäivä Zillertalissa

Aika rientää mielettömän nopeasti. Mayrhofenin osuus lomasta oli tänään siinä vaiheessa, että oli viimeisen vaelluksen vuoro. Sääennusteiden perusteella kannatti olla aikaisin liikkeellä ja ajoissa takaisin, koska iltapäiväksi oli luvassa sadekuuroja ja illaksi ukkosta.

Matkasin taas vakiovuorollani Hintertuxin suuntaan Eggalmbahnin pysäkille asti. Alan jo tuntea kyseisen linjan kuskit ja heidän ajotapansa. Ensisijainen suunnitelma oli nousta Tettensjochille ja kävellä sieltä Höllensteinhüttelle lounaalle. Hienostelijavaeltaja joutui kuitenkin ottamaan suunnitelman B käyttöön heti vaellusreitin alussa, koska Höllensteinhütte ei ollut auki eli lounasta ja sisävessaa ei olisi ollut tiedossa, mikä yhdistelmä ei oikein sovi useamman tunnin reissulle. Suunnitelma B oli onneksi helposti toteutettavissa, takaisin tien yli, kuva hienosta talosta parvekekukkineen ja poikkeuksellisesti konevoimin Eggalmbahnin kyydillä 2000 metriin.



Sää oli pilvinen, mutta näkyvyys hyvä, koska pilvet olivat korkealla. Eggalmilta näkyi hyvin myös Hintertuxin jäätikölle. Sininen 12 kuvan oikeassa reunassa jyrkän harjanteen vieressä ei kyllä ollut tänäänkään auki. Näyttäisi alaosa olevan hieman jäisessä kunnossa.















Uusi reitti oli Eggalm-Grüblspitze-Ramsjoch-Torsee ja sieltä joko laaksoon tai takaisin Eggalmille. Ensimmäinen etappi reitillä oli Grüblspitzen huippu (2395 m):

Hetken maisemia ihmeteltyäni jatkoin matkaa kohti Ramsjochia:

Molemmilla huipuilla oli vapaaehtoinen kuvan ottaja tarjolla heti kun huipulle pääsin. Ramsjochilla (2508 m) ehtinyt edes ottaa kameraa esiin, ennen kuin kuvaaja oli ilmoittautunut. Tällä huipulla oli vähän erilainen risti:

Seuraava tunnistettava etappi Torsee näkyi Ramsjochille asti:

Laskeutuminen Ramsjochilta Torseen suuntaan oli aavistuksen kivikkoisempaa maastoa, mutta polku oli erittäin helposti käveltävä:

Torseellä oli lehmiä ja minä. Vihellyksestä päätellen myös murmeleita oli koko joukko, mutten nähnyt kuin yhden.







Torseen jälkeen oli hetken mukavaa reittiä ja kauniita maisemia. Kerran pujottelin lehmälauman keskeltä. Muut siirtyivät kiltisti, mutta yksi ei antanut periksi vaan rouskutti ruohoa tyynesti poikittain polulla. Kerran mentiin vuolaana virtaavan puron poikki, mutta ylityspaikalle oli laitettu kiviä niin etteivät kengät kastuneet.

Sitten polku muuttui astetta kuraisemmaksi, kun kantturat olivat talloneet pehmeän maan kuoppaiseksi. Sain hyppiä mättäältä toiselle, että pääsin eteenpäin. Laskeuduin alas laaksoa kohti, mutta päätin eräässä risteyksessä kuitenkin suunnata takaisin ylöspäin Eggalmille ja nauttia siellä lounaan. Loppunousua Lattenalmilta Eggalmille oli 300 metriä ja se kyllä tuntui sekä jaloissa että keuhkoissa, koska olin tehnyt koko reissun ilman muita taukoja kuin valokuvaukseen käytetyt hetket. Ja tämä kaikki yhden myslipatukan voimin. Olin pitänyt reipasta tahtia yllä ukkosen pelossa, mutta päästyäni takaisin Eggalmille oli näkyvissä jopa sinistä taivasta: 



Lounaan jälkeen tulin alas samaisella Eggalmbahnilla millä olin noussut ylös:

Matkassa mukana oli tällä kertaa alkeellinen GPS-tallennin, joka kertoi reissun pituudeksi n. 14 km. Aikaa sain kulumaan 3,5 tuntia ilman taukoja. 4 km/h ei ehkä kuulosta reippaalta vauhdilta, mutta pitää huomioida reissun sisältämät arviolta 1000 nousumetriä ja se, että on eri asia kävellä jalkakäytävällä kuin vuoristopolulla. Päivän reitti oli kyllä valtaosin todella hyväkulkuista.